Olen Hilla-Tuuli Keränen, 20-vuotias kevään 2007 ylioppilas Kajaanista. Asun tällä hetkellä Helsingissä ja opiskelen Helsingin Yliopistossa käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa logopediaa. Perheeseeni kuuluvat isä ja äiti, sekä vuonna 1989 syntynyt pikkusisko Heini ja vuonna 1992 syntynyt pikkuveli Tuukka. Perheemme viidestä koirasta, kahdesta irlanninsetteristä ja kolmesta afgaanista löydät lisäinformaatiota heidän omilta sivuiltaan.
 

I'm Hilla-Tuuli Keränen, a 20-year-old student born in Kajaani, but currently living in Helsinki and studying logopedics at the University of Helsinki.  My family consists of my mum and dad, my 17-year-old little sister Heini and 15-year-old little brother Tuukka. More information of our five beloved dogs can be found on their personal pages in "Setters" and "Afghans".

Olen ollut koko ikäni koirien ystävä, mutta varsinaisesti koiraharrastukseni lähti käyntiin ensimmäisen koiramme Alman (Northworth Red Hattrick) meille tulon myötä ollessani 8-vuotias. Koiramaisista harrastuksistani näyttelyissä käyminen on ehdottomasti lähimpänä sydäntäni. Junior handleria harrastin aktiivisesti kahdeksan vuoden ajan, mutta vuoden 2006 alusta alkaen olen ollut "yli-ikäinen" kyseiseen lajiin. Vaikka en kilpailekaan itse enää junior handlerissa, olen edelleen kiinnostunut lajista ja seuraan aktiivisesti junnukilpailuja. Koulutan ja opastan mielelläni myös tulevia ja nykyisiä nuoria koiranesittäjiä ja olenpa jopa päässyt muutaman  jh-kilpailunkin arvostelemaan. Olen kiertänyt koiranäyttelyitä aktiivisesti nyt noin kymmenen vuoden ajan ja vuosien saatossa ne ovat opettaneet minulle paljon koiramaailmasta ja antaneet mahdollisuuden päästä näkemään useiden kotimaamme kaupunkien lisäksi myös maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella.

Koiramaisten juttujen lisäksi elämässäni suurta roolia ovat myös näytelleet tanssi ja musiikki. Harrastan myös kotisivujen tekemistä.

Tanssitunneilla käymisen aloitin ollessani 4-vuotias ja innostus on säilynyt vahvana aina näihin päiviin saakka. Harrastin balettia ensimmäiset seitsemän vuotta, mutta ollessani nelosluokalla baletin rinnalle tulivat myös jazz- ja nykytanssi. Ollessani 11-vuotias pääsin Kajaanin Tanssin (http://www.kajaanidance.fi/) erikoiskoulutusryhmään ykköstasolle ja viimeistään siinä vaiheessa tanssin harrastaminen alkoi oikein kunnolla. Oltuani vuoden ykköstasolla pääsin kakkos-tasolle ja kaksi vuotta kakkostasolla oltuani pääsin korkeimpaan erikoiskoulutusryhmään, EK- III:een. Kajaanissa asuessani tanssitunnit täyttivät arkipäiväni lähes täydellisesti ja vaikka tanssin harrastaminen on Helsinkiin muutettuani joutunut jonkinmoiselle tauolle ainakin toistaiseksi, ei rakkaus lajia kohtaan tule koskaan häviämään. Tanssin rinnalla harrastin myös voimistelua viisi vuotta, mutta yläasteelle mennessäni tanssi vei pidemmän korren voimistelusta.

Musiikkiharrastukseni alkoi 6-vuotiaana, kun pääsin musiikkiopistoon soittamaan pianoa (sormet ylsivät juuri ja juuri koskettimille, mutta jalat eivät pianotuolilta maahan... ;) ). Kolmannelle luokalle mennessäni pääsin musiikkiluokalle ja kolmosluokan aikana innostus syttyi myös huilun soittamiseen. Huilun soittaminen oli ollut aina haaveeni, ihan päiväkodista lähtien. Viidennestä luokasta peruskouluajan loppuun kävin myös koulumme orkesterissa ja vuoden 2003 syksystä aina kevääseen 2007 soitin vaihtelevalla aktiivisuudella Kajaanin Puhallinorkesterissa. Pianon soittoa harrastin aina kahdeksannen luokan syksyyn asti, mutta sen jälkeen huilu on vienyt voiton pianon soitosta. Syksystä 2002 lähtien kävin myös usean vuoden ajan seurakunnan Credimus-kuorossa, mutta koulu- ym. kiireiden vuoksi oma "Credimus-sukupolvemme" on siirtynyt sivuun ja antanut vastuun nuoremmille. Olin myös koko lukioaikani musiikkilinjalla.